Kirjoittaja on ehdolla Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto ry:n varapuheenjohtajaksi
Vaikuttajapolun aloittaessani minulla oli hyvin yksinäinen olo. Tuntui siltä, että vaikka olisin oppilaskunnassa tai vaikuttaisin tärkeisiin asioihin, kukaan muu ei tuntenut vaikuttamista kohtaan samanlaista intohimoa. Yläkoulun alussa lähdin mukaan nuorisovaltuustoon, ja olo oli hiukan vähemmän yksinäinen. Kokkolan nuorisovaltuustosta löysin itselleni elinikäisiä ystäviä ja ihmisiä, jotka halusivat muuttaa maailmaa ja keskustella. Olo oli silti hieman tyhjä. Olin mukana perustamassa Keski-Pohjanmaalle alueellista nuorisovaltuustoa, jonka kautta löysin samanhenkisiä ihmisiä myös kotikuntani ulkopuolelta. Koin silti, etten tee tarpeeksi, ja että minulla on vielä asioita, joihin halusin vaikuttaa. Lähdin mukaan liiton toimintaan, ja siitä se kaikki oikeastaan alkoi.
Piiri- ja liittohallituksessa ollessani olen oppinut huomaamaan tärkeät kehityskohteet, joihin aion tulevaisuudessa panostaa. Suurimmaksi huolenaiheekseni on noussut keskustelukulttuuri. En usko, että ongelma olisi niin suuri, etteikö sitä saisi korjattua. Nostamalla asian esille haluan, että ihmiset kiinnittävät huomiota puhuessaan heidän jaksamiseensa ja kuormitukseensa. Haluan, että tulevaisuudessa meidän järjestö on sellainen, jossa uupumus ja huonovointisuus eivät ole enää nuorisovaltuustoon tai nuvalaisiin kuuluva asia.
Vuosien aikana olen huomannut ruotsinkielisen sekä alueellisen toiminnan tarpeen. Molemmat teemat usein puhututtavat liitossa, mutta ne eivät ole vielä vakiintuneet. Esimerkiksi alueellisten nuorisovaltuustojen ja piirien välinen aktiivisempi yhteistyö on käyttämätön mahdollisuus kuntien kuulumisten seurantaan, ja ruotsinkielinen mainonta on puutteellista, vaikka se on välttämätöntä ruotsinkielisten toimijoiden löytämisessä ja mukaan saamisessa.
Olen kiitollinen tästä liittohallituskaudesta, mutta työni ei ole vielä valmis.
Elsa-Marella Luoto