Kahdeksan merkittävää keinoa nuorten osallisuuden kehittämiseksi

1. Äänestämisen, kansalaisaloitteen esittämisen ja allekirjoittamisen sekä neuvoa-antavan kansanäänestyksen ikäraja on laskettava 16 ikävuoteen.

Äänestysikärajaa on laskettu jo 16 ikävuoteen seurakuntavaaleissa. Myös Euroopan parlamentti suosittaa jäsenmaita laskemaan eurovaaleissa ikärajan 16 vuoteen.

2. Nuorisovaikutusten arviointi on otettava osaksi kaikkea julkista päätöksentekoa. Arvioinnin osana mitataan myös nuorten osallisuuden toteutumista. 

Nykymuotoisen lapsivaikutusten arvioinnin haasteena on, että nuoria ei tunnisteta omana ryhmänään vaan osana lapsia, aikuisia tai perheitä. Kuitenkin nuorten tarpeet, elämäntilanteet ja hyvinvoinnin haasteet poikkeavat monilta osin sekä lapsista että aikuisista.

3. Nuorten osallistumisen kanavissa ja projekteissa on huomioitava eri taustaisten nuorten yhdenvertainen osallisuus, jotta jokainen voi löytää vaikuttamisen paikat.  

Nuoret ovat moninainen joukko ja yhteiskunnallinen osallistuminen ei ole itseisarvo tai luonteva valinta kaikille. Yhteiskunnallinen osallistuminen eriytyy nuoren taustan ja asuinpaikan mukaan.

4. Nuorille on taattava puhe-, läsnäolo- ja aloiteoikeus kaikkiin olennaisiin päätöksenteon pöytiin niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin seurakunnissa.

Alle 18-vuotiailla ei ole vielä mahdollisuutta valita edustajia päättämään heidän asioistaan, joten on tärkeää varmistaa heidän äänensä kuuluminen muita reittejä pitkin. 

5. Jokaiseen ministeriöön on luotava nuorten vaikuttamisen ja kuulemisen kanava tai ryhmä. 

Lyhytkestoiset ja tiettyyn teemaan keskittyvät osallistumisen kanavat, kuten nuorten metsäneuvosto ja nuorten vaikuttajien huipputapaaminen, on todettu toimiviksi ja nuorille mielekkäiksi osallistumisen muodoiksi. Olennaista on, että päättäjät ja valmistelijat saavat tietoa myös niiltä nuorilta, jotka eivät vielä ole yhteiskunnallisesti aktiivisia tai voi vaikuttaa vaaleissa valtakunnalliseen päätöksentekoon.

6. Nuorilähtöistä osallistavaa budjetointia on otettava käyttöön paikallisella ja alueellisella tasolla julkisessa rahankäytössä.

Kuntien, hyvinvointialueiden ja seurakuntien budjeteissa tulee korvamerkitä tietty summa nuorten omiin projekteihin. Nuorten tulee itse voida päättää rahan käytöstä ja kohdentamisesta.

7. Nuoriso- ja harrastustoiminnan resurssit on turvattava ja rahoituksen jakamisen perusteita on kehitettävä siten, että jokaisella lapsella ja nuorella on tulevaisuudessa mielekäs vapaa-ajan yhteisö.

Nuorisoalan rahoituksella mahdollistetaan nuorille merkityksellisiä harrastuksia ja yhteisöjä, joissa kasvaa. Harrastuksista ja vapaa-ajalta moni löytää myös kipinän yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.

8. Nuorten ja päättäjien välistä dialogia on lisättävä demokratiakasvatuksessa kouluissa ja niiden ulkopuolella tarjoten nuorille paikkoja tuoda esiin heille tärkeitä teemoja. 

Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi päättäjien tai poliittisten nuorisojärjestöjen vierailuja kouluissa, nuorten illoissa tai harrastustoiminnassa. 

---

Suomen Partiolaisilla, Suomen Nuorisovaltuustojen Liitolla ja Lasten ja nuorten keskuksella on testattuja ja toimivia ratkaisuja nuorten osallisuuden parantamiseksi. Näitä ovat mm. Nuorten metsäneuvosto, kuntien ja hyvinvointialueiden nuorisovaltuustot, seurakuntavaalien 16 vuoden äänestysikäraja ja nuorten vaikuttajaryhmät seurakunnissa.

Tarvitsetko lisää tietoa? Kysy meiltä – asiantuntijamme ovat apunasi nuorten osallisuuden edistämisessä!

---

Lisätietoja