Tarvitsemme politiikan kunnianpalautuksen kouluissa. Koulujen tulee panostaa entistä vahvemmin demokratiakasvatukseen. Tämän päivän koulut eivät tarjoa tarpeeksi tietoa kansalaisyhteiskunnan merkityksestä ja toiminnasta.
Kuntien on otettava paikallisia järjestöjä ja organisaatioita enemmän ja laajemmin mukaan opetus- ja sivistystyöhön ja avattava ovet järjestöille ja politiikalle. Mahdollistamalla esimerkiksi poliittisten nuorisojärjestöjen paneeleja säännöllisesti kouluissa, koulu tukee vahvasti nuorten demokratiakasvatusta. Järjestöjen ja puolueiden hyödyntämisessä on kuitenkin ennen kaikkea noudatettava tasapuolisuutta. Tuetaan nuorten osallisuutta kouluissa, ei rakenneta sen eteen muureja.
Kouluympäristössä saadut vaikuttamis- ja osallisuuskokemukset kantavat pitkälle. Moni saa ensikosketuksen uuteen harrastukseen kouluvierailijan tai esittelijän toimesta. Valtakunnallinen järjestötoiminta on monella nuorelle tärkeä sauma kasvaa ja löytää itseään, varsinkin jos kotipaikkakunnan harrastusmahdollisuudet ja kaveripiirit ovat rajallisia.
Nuorten on voitava aidosti vaikuttaa kouluympäristöönsä. Tämä tarkoittaa mm. oppilaskunnan oikeutta osallistua säännöllisesti opettajainkokoukseen, mahdollisuus työstää koulun opetussuunnitelmaa, tavata rehtoria säännöllisesti sekä olla mukana laatimassa järjestyssääntöjä. Lisäksi heidät on otettava suunnitteluvaiheessa mukaan erilaisten kouluympäristöä koskevien muutosten valmisteluun. Tätä kautta nuoret oppivat omatoimisuuteen ja kynnys kiinnostua isompiin asioihin vaikuttamisesta madaltuu. Myös digitalisaatiota tulee hyödyntää entistä vahvemmin niin opetuksessa kuin nuorten osallistamisessa.
Myös nuorisovaltuustotoiminnassa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on nostettava vahvemmin esille ja nuorisovaltuustoissa toimiminen on nähtävä osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen esimerkiksi muussa harrastustoiminnassa tulee hyväksilukea osana suoritettavia opintoja.
Suomalaisen koulujärjestelmän tuleekin kannustaa siihen, että oppilaat ja opiskelijat omaavat teorian lisäksi käytännön taitoja, joita esimerkiksi kansalaisyhteiskunnassa toimiminen tarjoaa. Virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuva epävirallinen oppiminen on Euroopan unionissakin tunnistettu asia. Harrastamisesta ja vaikuttamistoiminnasta saatavista hyväksiluvuista tulee luoda valtakunnalliset standardit, joita koulut ja opetuksen järjestäjät sitoutuvat noudattamaan. Tällä hetkellä kohtelu on epätasa-arvoista eikä nykyisenlainen sekava malli kannusta hankkimaan osaamista koulun ulkopuolelta.
Nette Rimpioja
Kirjoittaja on Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto ry:n piiri- ja nuorisovaltuustotukisektorin varapuheenjohtaja