Kekkonen, puolueet ja vaalit. Näillä sanoin muutamat kaverini kuvasivat politiikkaa. Nuo sanat kertovat hyvin siitä, millaisena politiikka näyttäytyy monelle nuorelle. Poliittiset puolueet ja liikkeet henkilöityvät mieleenpainuviin johtajiin jollainen esimerkiksi Kekkonen oli. Politiikan keskiössä ovat myös vaalit, joissa ehdokkaat ja puolueet hakevat mandaattia toiminnalleen ja ajatuksilleen.
Viime aikoina politiikkaan on tullut myös uusi ulottuvuus: sosiaalinen media. Monilla kansanedustajilla ja etenkin nuorilla poliitikoilla on suuria seuraajamääriä eri somepalveluissa, joissa nuoretkin ovat päässeet seuraamaan politiikan arkipäivää. Tätä puolta somesta pidän erinomaisena.
Somessa on kuitenkin myös toinen puoli, jossa vihapuhe, disinformaatio, riidat ja polarisaatio näyttävät voimansa. Samanlaisena politiikkakin välillä näyttäytyy. Esimerkiksi eduskunnan kyselytunnin debatti ei aina kuvasta politiikkaa yhteisten asioiden hoitamisena.
Politiikka ei näytä nuorille houkuttelevalta
Tätä väitettä tukee nuorten (18–24-vuotiaat) huono äänestysaktiivisuus, joka onneksi oli viime vaaleissa nousussa. Se nousi 55 prosenttiin, mutta jäi silti muiden ikäluokkien äänestysaktiivisuuden jalkoihin.
Sen sijaan, että keskittyisimme vain äänestysprosenttiin, pitäisi meidän miettiä, miten nuoret saadaan kunnolla mukaan. Nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat usein rajattu someen ja nuorisovaltuustoihin.
Vaikka pidän molempia hyvinä tapoina vaikuttaa, ei niihin osallistuminen ole kaikille kaikkialla yhdenvertaista. Kaikki nuoret eivät tahdo tai voi käyttää sosiaalisen median palveluita, joilla vaikuttaminen on mahdollista. Myöskään kaikissa kunnissa nuorisovaltuuston toimintaedellytykset eivät ole kunnossa tai nuorten toimintaa ei mahdollisteta ja siksi lakisääteisten nuorisovaltuustojen toimintamahdollisuudet tulisi turvata lailla.
Kaikki nuoret eivät halua lähteä vaaleissa ehdolle, kuten eivät kaikki aikuisetkaan. Oli kyse sitten eduskunnasta tai nuorisovaltuustosta. Siksi näissä molemmissa äänestämisen pitäisi muodostua tavaksi vaikuttaa jo nuoresta pitäen. Äänestysikärajaa pitääkin laskea vaaleissa.
Ehdolle asettuminen ei ole helppoa
Tällä hetkellä vuoden 1989 jälkeen syntyneitä edustajia on kahdesta sadasta edustajasta vain kahdeksan. Miksi nuoria kansanedustajia on niin vähän eduskunnassa?
Yhtenä haasteena nuorten ehdolle asettumisessa näen vaalien korkeat taloudelliset kustannukset. Pelkkä satojen eurojen ehdokasmaksu puolueelle on usein suuri osa nuoren tuloista, vaalimainonnasta puhumattakaan. Moni nuori on myös opiskelija tai matalapalkkaisissa töissä, jolloin budjetit ovat yleensä tiukkoja.
Politiikka ei näyttäydy houkuttelevana, kun joutuu maksamaan osallistumisestaan ja itsensä likoon laittamisesta.
Onneksi monilla on mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan äänestämällä. Tälläkin hetkellä puolueet ja ehdokkaat käyvät tiukkaa vaalitaistoa ja henkilökohtaisesti toivon heidän edistävän etenkin nuorten vaikutusmahdollisuuksia – muun muassa äänestysikärajaa laskemalla.
Tällä vaalikaudella on nuorten aika kuulua.
Blogin on kirjoittanut Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton liittohallituksen jäsen Eino Koskinen. Tutustu eduskuntavaalitavoitteisiimme.