Luottamus politiikkaan ja poliitikkoihin ei ole Suomessa kovin suurta. EVA:n vuonna 2022 tehdyn kyselyn perusteella luottamus politiikkaan ja poliitikkoihin on “historiallisen korkealla”: 51 prosenttia vastaajista ajattelee, että poliitikkoihin voi luottaa. Ainakin omaan korvaan tämä kuulostaa edelleen alhaiselta. Toisaalta jos mietitään, mistä luottamus syntyy ei ehkä ole ihme, etteivät kaikki luota politiikkaan yhteisten asioiden hoitamisena, jota se on.
Hyvän luottamuksen taustalla on avoimuus, rehellisyys ja kokemukset menneisyydestä.
Useimmiten poliitikot ovatkin avoimia niistä asioista, joista ovat ylpeitä tai, joihin he haluaisivat muutosta. Sen sijaan joskus “muunnetaan totuutta”, kuten varmasti jokainen meistä aina silloin tällöin tekee, mutta poliitikon kiinnijääminen valheesta on usein iso asia, josta uutisoidaan mediassa.
Jokainen yksilön kokemus epärehellisestä poliitikosta murentaa luottamusta politiikkaan.
Osa poliitikoista saattavat myös vaieta asioista, joista eivät tiedä vielä tarpeeksi. Tätä pidän viisaana toimintana, jolla halutaan välttää vahinkoja. Vahinkojen välttämisellä kuitenkin on kääntöpuoli: uskallusta pitää löytyä rohkeisiin avauksiin.
Kenen etua poliitikko ajaa?
Jokainen yksilön kokemus epärehellisestä poliitikosta murentaa luottamusta politiikkaan, vaikka poliitikon ajamat asiat sekä tavoitteet olisivatkin hyviä. En halua uskoa alhaisen luottamuksen johtuvan siitä, että poliitikkojen ajateltaisiin ajavan vain omaa tai puolueen etua. Onhan jokaisella politiikkaan lähteneellä jokin syy lähteä vaikuttamaan, vai mitä?
Sen sijaan haluaisin nähdä poliitikkojen toimivan yhdessä äänestäjien kanssa polarisaatiota ja väärää tietoa vastaan, sillä ne murentavat luottamusta politiikkaa, vaikuttamista ja poliitikkoja kohtaan.
Epätietoisuus luottamuksen esteenä
Toisaalta alhaisen luottamuksen takana voi hyvinkin olla myös epätietoisuus: politiikka näyttää ulospäin todella monimutkaiselta, jota se varmasti välillä onkin. Lähes kaikki tieto ja oppi, mitä olen saanut vaikuttamisesta tai vaikuttamismahdollisuuksista ovat tulleet muualta kuin koulusta.
Tavoitteeksi tulisi ottaa, että jokainen pääsisi harjoittelemaan vaikuttamista turvallisessa ympäristössä.
Tämä ei ole kritiikkiä opettajia kohtaan. Tämä on kritiikkiä pikemminkin sitä kohtaan, että politiikasta pelätään puhua kouluissa. Kouluihin, etenkin toiselle asteelle, pitäisi lisätä käytännön opetusta vaikuttamisesta – tutustuttaisiin kokoustekniikkaan, erilaisiin perusteluihin ja ajatusmaailmoihin.
Tavoitteeksi tulisi ottaa, että jokainen pääsisi harjoittelemaan vaikuttamista turvallisessa ympäristössä. Tämän mahdollisuuden kautta voimme kasvattaa yhteiskuntaan osallistuvia ja siihen vaikuttavia nuoria aikuisia.
Politiikka tarvitsee meitä jokaista, muuten se ei ole yhteisten asioiden hoitamista.
Blogin on kirjoittanut liittohallituksen jäsen Eino Koskinen. Lue myös Einon blogi Riitelyä ja aina uudet vaalit – tätäkö politiikka on?
Lisätietoja
Eino Koskinen
1. Varapuheenjohtaja
eino.koskinen@nuva.fi