Olemme ehtineet nyt palautumaan liiton suurimmasta valtakunnallisesta koulutustapahtumasta Aktiivipäivistä, pian on uuden tapahtumakonseptin, Vaikuttajasimulaation aika. Kevään Aktiivipäivillä olimme Vaasassa yhdessä lähes 200 nuorisovaltuutetun kanssa.
Ennen tapahtumia sitä usein pohtii, miten tapahtumasta saataisiin mahdollisimman hyvät muistot, opit ja kokemukset jokaiselle osallistujalle.
Ajattelee, että olisihan se harmillista, jos useiden hyvin menneiden tapahtumien jälkeen “alisuoriutuisimme”. Toisaalta järjestäjän näkökulmasta, huolehdin ajatuksissani hieman myös käytännön asioista: pääseväthän kaikki ajoissa paikalle, onko meillä kaikki mukana tai mitä jos tuleekin yllättäviä ongelmia.
Kävin erilaisia skenaariota läpi päässäni, tämä tapa on ehkä allekirjoittaneeseen tarttunut lätkämaalivahdin tehtävistä.
Ydinkysymys tässä kaikessa on kuitenkin se, miten järjestetään onnistunut tapahtuma ja se, mitä tapahtumalla tavoitellaan. Henkilökohtaisesti pidän erityisesti kahdenlaisista tapahtumista, joista ensimmäinen on mielipiteiden tai ideoiden keruuseen järjestettävä tapahtuma. Tällaisesta oivana esimerkkinä toimisi liiton jo vuosia järjestämä Huipputapaaminen. Viime kerralla teimme sen yhteistyössä Oikeusministeriön kanssa ja kommentoimme uutta hallitusohjelmaa nuorten näkökulmista.
Toinen pitämistäni pääpainopisteistä tapahtumissa on koulutukseen ja verkostoitumiseen luodut tapahtumat, joista hyvänä esimerkkinä toimivat Aktiivipäivät, mutta myös monien kuntien nuorisovaltuustojen järjestämät oppilaskuntapäivät. Näissä päivissä on usein järjestetty koulutusta peruskoulujen oppilaskuntatoimintaan, pyritty jakamaan ideoita sekä kuulemaan heitä.
Usein näistä viedään myös jonkinlainen viesti tai koonti eteenpäin päättäjille. Tällöin tapahtumasta tulee myös vaikuttava tapahtuma, ja hyvä niin!
Nämä mainitsemani esimerkit ovat sellaisia, joista minulla on sekä osallistujan että järjestäjän näkökulmia. Tärkeintä näiden tapahtumien järjestämisessä on aina ollut luottamus toisiin järjestäjiin, jos sitä ei ole, menee aikaa hukkaan tekemiseltä ja joutuu helposti itse vastaanottamaan liikaa tehtäviä. Parhaaksi kokemani keino ehkäistä tällaisia tilanteita on hyvä kommunikointi ja rehellinen palautteenanto keskinäisesti. Palautteenannosta päästään hyvin myös osallistujan näkökulmaan.
Parhaimmat tapahtumamuistoni liittyvät siihen, kuinka olen saanut uusia kavereita ja mahdollisuuksia oppia tai kehittää itseäni.
Ilman tapahtumia, olisin todennäköisesti jättänyt nuorisovaltuusto- ja järjestötoiminnan jo taakseni. Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää, että perinteisten vaikuttamiskeinojen lisäksi nuorisovaltuustot ja vaikuttajaryhmät järjestäisivät tapahtumia! Tapahtumien toteuttamiskeinoja on useita, ne voivat olla etä-, hybridi- tai livetapahtumia eri osallistujamäärillä ja erilaisilla tavoitteilla.
Tuskin voin korostaa riittävästi sitä kuinka keskeistä on määritellä tapahtumalle tavoite.
Tapahtumat ovat myös eräänlainen polku yhteiskunnan jäsenyyteen. Viime aikoina on paljon puhuttu siitä, ettei kansalaisia enää kiinnosta vaikuttaminen. Väitteessä on varmasti jonkin verran perää, sillä poliittisten liikkeiden jäsenmäärä ja poliittisten asiauutisten määrä laskee. Tuntuu myös siltä, että politiikasta kiinnostuneiden joukko kaventuisi.Väitteessä on varmasti jonkin verran perää, sillä äänestysprosentit, poliittisten liikkeiden jäsenmäärä ja poliittisten asiauutisten määrä laskee. Nuorten ja aikuisten välisen poliittisen kulttuurin eroista on kirjoittanut hyvin Pasi Huttunen. Jotta voisimme kääntää laskusuunnan, kehottaisin järjestöjä, kouluja ja nuorisovaltuustoja järjestämään tapahtumia ja auttamaan tulevaisuuden aikuisia havaitsemaan oman tärkeytensä tälle yhteiskunnalle.
Ovathan nuoret tulevaisuus, ainakin Pikku G:n ja monen muun mukaan.
Blogin on kirjoittanut varapuheenjohtaja Eino Koskinen. Lue myös Einon blogi Mistä luottamus politiikkaan rakentuu?